Habitare 2018

Vietin eilisen iltapäivän Habitare 2018 tapahtumassa Helsingin messukeskuksessa. Pakkasin mukaani nipun käyntikortteja ja ajatuksen, että juttelisin tällä kertaa ainakin seitsemän ihmisen kanssa. Ennakkovarautuminen kannatti, sillä luulisin, että puhuin ainakin seitsemän henkilön kanssa ja sainpa minä niitä käyntikorttejakin jonkin verran jakoon. Päivän onnistumiseen vaikutti merkittävästi myös se, että menin tapahtumaan muikeasti ravittuna.

Puuelementit

Puisten asioiden ystävänä hakeuduin tietysti erityisellä mielenkiinnolla kaikenlaisten puusta valmistettujen elementtien äärelle. Heikki Savirinteen kehittämä puusta valmistettu katos ja tilanjakaja systeemi nätti kiehtovalta. Havainnekuvista käy ilmi, että elementin rakenne toimii myös kiipeilyalustana köynnöskasveille. Jos olisi käytettävissä iso piha ja puutarha, tällainen maja köynnöksineen voisi olla oikeasti aika mukava leporetriitti.

Osaston esittelijä oli syventynyt keskusteluun toisen messuvieraan kanssa, joten majan syntyhistoriaan ja mahdollisiin käyttötarkoituksiin ei osaltani tullut tällä kertaa pintapuolista katselua enempää perehdyttyä.

Seuraava huomion kiinnittänyt puinen ratkaisu oli Woodroom puumosaiikkiseinät. Näitä kävin hiblailemassa pariinkin otteeseen ja päässä alkoi heti raksuttaa mihin tällaista mosaiikkia voisi laittaa omassa kodissa. Kenties keittiön välitilaan… Myös tämän osaston esittelijät olivat osastolla vieraillessani syventyneet keskusteluihin muiden vieraiden kanssa, joten hiblailin elementtejä omassa rauhassa. Ja hyvältähän ne tuntuivat. Mistä tulikin mieleen väite, että pelkkä puun koskettaminen helpottaa stressiä.

Kameraani tallentuneista kuvista löytyi vielä onnistunut otos Hollolalaisen Fasetin Åre sohvasta. Ammatillisesta näkökulmasta on mielenkiintoista tutkailla miten erilaisia tapoja on rakentaa puusta sohvaan runko, joka jää näkyville.

Muistikortille oli myös tallentunut Noblessan osastolta otos vähän erilaisesta keittiökaappien ja hyllyjen asettelusta. Minulla on oman kodin keittiön suunnitteluprosessi parhaillaan käynnissä, joten kaikenlaisia ideoita kaappien asettelun suhteen on mukava pyöritellä. Olen itse taipuvainen päätymään symmetrisyyteen tekemisissäni, joten koen aina kyvyn luoda epäsymmetrisiä, mutta tasapainoisia kokonaisuuksia, mielenkiintoisena. Yöllisiä keittiöretkiä silmällä pitäen idea valaistuista kaapeista vaikuttaa myös kivalta. Noblessa oli muuten keittiövalmistajana minulle ihan uusi tuttavuus, mutta verkkosivujen perusteella heillä näyttää olevan toimipisteitä kattavasti läpi Suomen.

Mielenkiintoisena knoppitietona osaston esittelijä kertoi, että he testaavat kaappien kosteudenkestävyyttä upottamalla kaapit kahdeksi minuutiksi veteen. Vähän erikoinen lähestymistapa asiaan, jos minulta kysytään. Toki laminoidut/viilutetut kaapit kestävät kosteutta niin kauan, kuin pinnat ovat läpeensä ehjät. Mutta pinnat voivat rikkoutua käytössä milloin mistäkin syystä ja sen jälkeen kosteudenkesto on juuri niin hyvä, kuin se kaappeihin käytetyllä levymateriaalilla sattuu olemaan. Esimerkiksi lastulevy ei kummoista kosteutta sisuksiinsa tarvitse, kun se jo turpoaa kuin pullataikina.

Viherelementit

Trendinäyttely Signalsin suosikkihuoneeni oli tällä kertaa pienehkö, nuolenkärjen muotoinen vehreä huone. Olen aina tuntenut viehtymystä vihreää väriä kohtaan ja ajan kuluessa tämä viehtymys on vain vahvistunut. Meillä onkin kotona nykyään melko paljon viherkasveja, sillä ne ovat helpoin – ja vähiten kiistaa aiheuttava – tapa tuoda vihreää väriä sisustukseen. Puuelementtien ohella Habitaressa minua vetivätkin magneetin lailla puoleensa erilaiset vehreät elementit.

Köynnöskasvien peittämä, Kahden vastakkain sijoitellun sohvan yli kaartuva rakennelma oli todella sympaattinen pesä sijoitettavaksi isompaan tilaan. Sohvat olivat tapahtuman vierailijoiden aktiivisessa käytössä, joten päädyin ottamaan kuvan vain päädystä. Ei taas tullut kirjattua ylös kenen ideasta on kyse ja mistä näitä saa.

Ohikulkeissani olin kuvannut myös yhden version keittiöön sijoitettavasta yrttihyllyköstä. K-raudan osastolta löytyi vielä yksi ideaseinä, jossa onkin yllättävän hyvin tiivistettynä sitä materiaalien- ja värien maailmaa, jossa itse viihdyn parhaiten.

Mäyräkoira!

Mäyräkoiran omistaminen on sillä tavalla kokonaisvaltainen kokemus, että helposti alkaa kiinnittää erityistä huomiota kaikkeen mahdolliseen tavaraan, johon on tavalla tai toisella saatu ympättyä mukaan mäyräkoiran hahmo. Tikaun osastolta osui silmiin virkattu mäyräkoira, josta oli tietenkin pakko ottaa kuva. Samalla tuli syynättyä osasto muutenkin. Kyseessä on siis sisustustavaraliike, joka tekee läheistä yhteistyötä intialaisten käsityöläisten kanssa.

Mäyräkoira-aihe löytyi myös Irlantilaisen Ulster Weawersin osastolta käsipyyhkeestä. Tarjolla oli myös saman kuvan koristamana puuvillaisia kauppakasseja.

Taidetta kotiin

Kävin jo viime vuoden Habitaressa ihastelemassa Sauli Iso-Lähteenmäen töitä. Erityisesti nuo erilaiset ratasten seassa oleilevat linnut osuivat ja upposivat täysillä. Jos taloudellinen mahdollisuus grafiikanlehtien hankintaan jossain vaiheessa avautuu, Iso-Lähteenmäki taitaa olla ensimmäinen taiteilija, jonka valikoimia haluan selata.

Viereisen osaston seinää koristivat Minna Iso-Lähteenmäen värikkäät ja hyväntuuliset työt.

Myös Pia Feinikin puuaiheisten taulujen utuiset tunnelmat miellyttivät kovasti.

Yksityiskohtia

Mikkeliläinen Pauliina Rundgren oli tuonut osastolleen tarkkaan valikoidun valikoiman tyylikkäitä, käsityönä valmistettuja tuotteitaan. Kuvissa näkyvän kellon (saatavilla eri väreissä) ja saunalämpömittareiden lisäksi osastolla oli hankittavissa teesiivilöitä. Tulipa muuten mieleen, että saunan lämpömittarit ovat niitä tuotteita, joita ei ulkomailla pahemmin myydä.

Jos tulisi tarve sisustaa loft-huoneistoa ja saada lohkottua tilaa, lasiset Wall Up tilanjakajaseinät olisivat todella varteenotettava vaihtoehto. Yksinkertaista ja kodikasta. Ehkä vähän romanttistakin tyyliä.

Sissareiden osastolla tuli juteltua esittelijöiden kanssa pidemmänkin aikaa. Kyseessä on siis AJK-Jatkokoulutuksessa opintonsa suorittaneiden sisustussuunnitelijoiden järjestö. Osastolla tietenkin markkinoitiin juuri kyseistä koulutusta ja pakko myöntää, että ajatus sisustusalan opinnoista jäi vähän syyhyttämään. Eipä sisustussuunnittelun perusteiden hallinnasta ainakaan haittaa olisi puusepän työtä tekevälle, sillä monesti asiakkaat lähtevät kyselemään johonkin tiettyyn tilaan sopivaa huonekalua ilman mitään erityistä mielikuvaa siitä, miltä huonekalu voisi näyttää. Sisustusmaailman kokonaishahmottaminen voisi siis olla hyvinkin hyödyllinen lisä erityisosaamisen työkalupakkiin.

Lopuksi vielä ote signals-näyttelyn huoneen värikkäästä lattiasta, sekä kokoelma Lokki-valaisimia. Vielä 2000-luvun vaihteessa joka kodin pakollinen design-esine oli Aalto -maljakko. Joskus tuntuu, että Lokista on tullut vähän vastaava suomalaisen muotoilun ikoni. Olen jo muutamana syksynä huvitellut pimenevinä iltoina tekemällä “Lokki kävelyjä”. Kymmenennen asuintalon ikkunassa loistavan Lokki-valaisimen jälkeen saa kääntyä takaisin kotiin. Nykyään kotiin saa useimmiten lähteä jo parin kerrostalokorttelin jälkeen.


Kuvat: Tuija Pispa

* Tekstissä esille nostetut osastot, tuotteet ja tuotemerkit olen nostanut esille omasta vapaasta tahdostani, ilman minkäänlaisia yhteistyösopimuksia.*

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *